lauantai, 28. maaliskuu 2009

Ja tuikkaat lastenhuoneen nalleverhot palamaan, oot viimeinkin päässyt aurinkoa katsomaan!

Minä olen raskaana! En ole varma, haluanko äidiksi. Sen tiedän, ettei isästä ole tätä lasta kasvattamaan. Eikä minusta äidiksi. Miksi en tee aborttia? Jaa-a, en  itsekään tiedä. Ei tällaiselle nistille voi lasta antaa, en sitä ole ansainnut.

Tuijottaessani sitä testiä oli päästä itku! Seuraavaksi tekikin jo mieli vetää pää täyteen ties mitä, mutta luojan kiitos päivälle oli suunniteltu niin paljon menoa eri virastoihin, että kokosin itseni ja hoidin päivän asiat. Illalla olin jo rauhoittunut, ja pystyin jo ajattelemaan hieman selkeämmin. Tätä täytyy ajatella todellakin perusteellisesti.

... Otsikko Sielun veljiä:)

torstai, 26. helmikuu 2009

Mulla menee pitkästä aikaa hyvin!

Minä olen ihastunut! Ja mikä parasta, tunne on molemminpuoleinen! Ei me vielä virallisesti seurustella, mutta tapaillaan tiiviisti ja vielä tiiviimmin soitellaan toisillemme. :) Tavattiin yhteisten ystävien kautta tammikuun lopulla yksissä tupareissa. Muutaman viinilasillisen jälkeen alkoi se juttukin luisua paremmin ja numeroita vaihdettiin jo silloin. Ihanaa, nyt kuvioissa on kunnon mies, ja motivaatio minulla kuivilla pysymisen suhteen korkeammalla kuin.. Noh, KOSKAAN!


... En vain ole uskaltanu kertoa sille minun huumeidenkäytöstä.. En vielä, en halua pilata tätä juttua.

lauantai, 17. tammikuu 2009

Juuri nyt olen hyvilläni siitä, että osasin lopettaa, ennen kuin on liian myöhäistä.

Sain kuulla maanantaina monen mutkan kautta, että yksi pitkäaikainen kaverini ns. paikallisesta huumeskenestä on kadonnut noin viikko sitten ja poliisi tutkii asiaa. Voin melkeinpä lyödä vetoa, ettei sitä elävä tulla löytämään, jos löydetään ollenkaan. Mitä ilmeisemmin tässä on kyse maksamattomista huumeveloista ja tämä kyseinen herra on pistetty kylmäksi, kun välikädet ovat kyllästyneet odottelemaan rahojaan. Säälittää todella paljon pojan vanhempien ja muidenkin omaisten puolesta, otan osaa ja toivon heille jaksamista ja kaikkea hyvää.

 

... RIP S. 1988-2009

Hyvää yötä vanha frendi näe parempia unia
Mä istun himas katsellen vanhoi valokuvia
Muistokansioon sun valokuvat kerään
Sä nukut vieläkin kun mä uuteen aamuun herään
Hyvää yötä veriveli näe kauniimpia unia
Mä istun himas katsellen vanhoi valokuvia
Koko itä puhuu sulle tän biisin kautta
Oisit sanonu ees jotain oltas ehkä voitu auttaa

[Steen1 - Jarden träkki]



torstai, 4. joulukuu 2008

"The door swings open Merry Christmas, they cover me with hugs and kisses"

Menin sitten lupautumaan viime viikolla, että tulen käymään kotona jo ennen itsenäisyyspäivää ja että olen aina Tapanin päivään saakka täällä. Äidin kanssa on puhuttu tähän asti (olen nyt ollut täällä 2 päivää) ainoastaan automatkalla asemalta, pakolliset tervehdykset, jonka jälkeen tuli pitkä ja vaivautunut hiljaisuus. Sitten äiti sanoi hyvin lattealla ja ontolla äänellä: "Näytät terveemmältä nykyään. Hienoa, että.... Huolehdit terveydestäsi." Kiitos, mutta puhuisit suoraan, etkä kaunistelisi. Kyllä minä tiedän, että sinulla on epäilysi, mutta ehkä et vain kestä kuulla totuutta minulta.

Ilmeisesti minua on edes hieman kaivattu kotiin, sillä ainakin tätini perheineen äidin puolelta oli oikein iloinen näkemisestäni. "Sinua näkee niin harvoin, mutta semmoistahan se opiskelijaelämä on, ei siinä paljon sukulaisissa ehditä käydä!" Niin no, olisihan minulla ollut aikaa käydä, kun en kuitenkaan pahemmin panosta opiskeluihini, mutta enpäs saanut aikaiseksi tulla. Oli aina ikäänkuin muuta tekemistä.

... Niin ja otsikon tekstihän on tuolta.

sunnuntai, 23. marraskuu 2008

Olen kateellinen jopa fiktiivisille hahmoille, ettäs kehtaatte tehdä jotain, mitä minä en saa!

Pystyin hädin tuskin pidättelemään naurua muutama päivä takaperin, kun katsoin ystäni kanssa Trainspotting -nimisen (huume)elokuvan. Lopussa Renton-niminen tarinan päähenkilö huijaa kavereiltaan huumerahoja ja pakenee muina miehinä kohti Amsterdamia - ja epäilemättä kohti uusia huumeseikkailuja. Tästäkös minä suutuin ja aloin selittämään huutamalla ystävälleni, miten koko elokuva on liian korni ollakseen edes ok-tasoa. Miten se ei vastaa todellista elämää vitun vertaa ja ei ihmekkään, jos huumeidenkäyttö vain lisääntyy nuorten keskuudessa, kun tuomoista hohdokasta roskaa kehdataan näyttää!

En itsekkään ymmärrä, miten olen tällä tavoin päässyt katkeroitumaan. Riittää että tv:ssä tai lehdissä/kirjoissa on joku, joka ei ole kuivilla, mutta on siitä huolimatta elämänsä kunnossa. Silloin poskilleni nousee puna ja alan kiehua kiukusta. Miksei minun elämäni voinut yksinkertaisesti sujua tuolla tavalla? Miksi kirjan tai elokuvan lopussa ainakin joku hahmoista elää onnellisena elämänsä loppuun asti kuivilla, samalla kun minä saan purra huultani suurin piirtein päivittäin, etten vain sortuisi?

...Siksi tietenkin, ettei oikea elämä ole tarina, joka on tehty tuottamaan rahaa jollekin rikkaalle hehtaariperälle, ikävä kyllä.