En itsekkään ymmärrä, miten olen tällä tavoin päässyt katkeroitumaan. Riittää että tv:ssä tai lehdissä/kirjoissa on joku, joka ei ole kuivilla, mutta on siitä huolimatta elämänsä kunnossa. Silloin poskilleni nousee puna ja alan kiehua kiukusta. Miksei minun elämäni voinut yksinkertaisesti sujua tuolla tavalla? Miksi kirjan tai elokuvan lopussa ainakin joku hahmoista elää onnellisena elämänsä loppuun asti kuivilla, samalla kun minä saan purra huultani suurin piirtein päivittäin, etten vain sortuisi?
...Siksi tietenkin, ettei oikea elämä ole tarina, joka on tehty tuottamaan rahaa jollekin rikkaalle hehtaariperälle, ikävä kyllä.
Kommentit