Menin sitten lupautumaan viime viikolla, että tulen käymään kotona jo ennen itsenäisyyspäivää ja että olen aina Tapanin päivään saakka täällä. Äidin kanssa on puhuttu tähän asti (olen nyt ollut täällä 2 päivää) ainoastaan automatkalla asemalta, pakolliset tervehdykset, jonka jälkeen tuli pitkä ja vaivautunut hiljaisuus. Sitten äiti sanoi hyvin lattealla ja ontolla äänellä: "Näytät terveemmältä nykyään. Hienoa, että.... Huolehdit terveydestäsi." Kiitos, mutta puhuisit suoraan, etkä kaunistelisi. Kyllä minä tiedän, että sinulla on epäilysi, mutta ehkä et vain kestä kuulla totuutta minulta.

Ilmeisesti minua on edes hieman kaivattu kotiin, sillä ainakin tätini perheineen äidin puolelta oli oikein iloinen näkemisestäni. "Sinua näkee niin harvoin, mutta semmoistahan se opiskelijaelämä on, ei siinä paljon sukulaisissa ehditä käydä!" Niin no, olisihan minulla ollut aikaa käydä, kun en kuitenkaan pahemmin panosta opiskeluihini, mutta enpäs saanut aikaiseksi tulla. Oli aina ikäänkuin muuta tekemistä.

... Niin ja otsikon tekstihän on tuolta.